Kirja sisältää mukavia kirjoitusharjoituksia niille, joita kirjoittaminen kiinnostaa. Mukana on myös kirjailijoiden lyhyitä kommentteja ja haastattelun pätkiä, vinkkejä kirjailijalta harrastelijalle. ( )

Tartuin tähän suurella innolla, sillä jo pikaselailu ja hyvät blogiarviot antoivat lupauksen hyvästä kirjoitusoppaasta. Yleensä vähän kaihdan kirjotusoppaita. En oikein tiedä miksi, koska olen kumminkin sitä mieltä, että kirjoittamisen taitoa voi kyllä opettaa. Poikkeuksen nyt tekevät sekä tämä että Stephen Kingin kirja Kirjoittamisesta.

Pidin selkeästä tyylistä. Kullakin sivulla on aina esitetty yksi harjoitus ja niitä on siis yhteensä sata. Monille harjoituksille annetaan aikaraja 5-15 minuuttia. Harjoitukset ovat jaettu osioihin, jotka koskevat dialogia, henkilökuvausta, rakennetta jne. Harjoitukset olivat hyvin yksinkertaisia, mutta sopivat niin aloittelijalle (ja vaikkapa peruskouluun äidinkielentunneille) kuin kokeneemmallekin kirjoittajalle.

Tein yhden harjoituksen ihan nopsasti tässä kirjoittamisen ohessa.

44. Lainasanoja
Ota hyllystä lempirunosi tai lempikirjasi ja etsi sen ensimmäinen kappale. Varasta siitä lauserakenteet, mutta muuta tekstistä kaikki muu. (esimerkki, jota en kopioi tähän)
Miettimällä tarkasti toisen kirjoittajan tekstin rytmiä, joudut pohtimaan myös omaasi. Miltä varastetut lauseet tuntuvat?
Harjoittele tätä erilaisten tekstien kanssa. Runous asettaa tekstillesi aivan erilaiset haasteet kuin salapoliisiromaani.

Kokeilin ja nappasin hyllystä Mitchellin Tuulen viemää -romaanin, joka alkaa näin:

Scarlett O'Hara ei ollut kaunis, mutta sitä harvoin tulivat huomanneeksi ne, jotka joutuivat hänen viehätysvoimansa lumoihin, kuten Tarletonin kaksoset nyt olivat. Hänen kasvoissaan olivat liian selvästi sekoittuneena hänen äitinsä, ranskalaissukuisen rannikon aristokraatin, hienot ja hyvinvoivan irlantilaisen isän karkeat piirteet. Mutta ne olivat viehättävät, poskien kohdalta leveät ja leukaan päin nopeasti suippenevat kasvot. Hänen silmänsä olivat kalpean vihreät ilman vähintäkään pähkinän ruskeata häivettä ja niitä kehystivät säteinä tiheät päistään hiukan kaartuvat silmäripset. Niiden yläpuolella piirtyivät tuuheat mustat kulmakarvat yllättävän vinoina viivoina magnolianvalkoista hipiää vasten - tuota etelävaltioiden naisten ylistettyä hipiää, joka niin huolellisesti suojattiin hatuilla, hunnuilla ja käsineillä Georgian kuumalta auringolta.

Sitten yritin kömpelösti matkia:

Aika ei ollut vielä lopussa, mutta Kati ei halunnut sitä ymmärtää, sillä kellon viisarit tikittivät aivan liian nopeasti. Hänen vastauspaperissaan oli laadukkaan konseptipaperin viivat, niiden muodostamat aukot ja kädessä puristuva hiestä tahmea kynä. Mutta Kati yritti pinnistää, sulkea silmänsä ja ajatella. Hän näki edessään sen historian kirjan sivun, jossa puhuttiin Talvisodasta ja Jatkosodasta, niiden syistä ja seurauksista. Tekstin oheen oli laitettu kuvia Tuntemattomasta sotilaasta - josta äiti oli huomauttanut, ettei Mollbergin versio ollut mistään kotoisin.

Oli kuulkaas yllättävän haastavaa, mutta toisaalta aika virkistävää ja opettavaista. En ole koskaan ajatellut Tuulen viemää tuolta kantilta.

Sata sivua ilahdutti myös sillä, että harjoituksia myös perusteltiin, kuten tuossa ylläkin. Näin ne on helpompi ottaa myös vakavasti.
Suosittelen tätä kyllä lämpimästi kaikille kirjoittajille! ( )