Liisa Huhta

Kirja-arvostelun ja keskustelua siitä voi lukea täältä. Alla kopio tekstistä.



Vihdoinkin suomalainen kirja feminismistä! Ajatus Kirjojen julkaisema Feministin käsikirja ilmestyi helmikuussa 2009, ja se taitaa olla ensimmäinen yleisteos feminismistä Suomessa. Kirja on saman tyylinen kuin aiemmin suomennetut ruotsalaisteokset Nyt riitti! Tasa-arvoa arkeen sekä Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan.



Feministin käsikirja koostuu kymmenestä luvusta, jotka ovat samalla feministin 10 käskyä: kysy ja kyseenalaista, valitse itse, syytä systeemiä, jaa tasan, halua mitä haluat, luota itseesi, älä alista, auta naista mäessä, vapaudu, muuta maailma. Ensimmäinen käsky "kysy ja kyseenalaista" onkin yksi tärkeimmistä, ilman sitä on mahdotonta tiedostaa eriarvoistavan sukupuolijärjestelmän olemassaolo.



Kirja on selvästi suunnattu kirjoittajien kaltaisille, parisuhteessa eläville heteronaisille, joilla on lapsia ja työpaikka. "Jaa tasan"-luvussa pohditaan tasa-arvoa parisuhteen arjessa, ja myös lasten sosiaalistamisesta sukupuolijärjestelmään riittää asiaa. (En suinkaan valita, aihe on lähellä sydäntäni.) Palkkatasa-arvosta ja vanhempainvapaan jakamisesta puhutaan myös.



Feministin käsikirjan suurin ongelma on mielestäni se, että siinä käsitellyt aiheet ovat todennäköisesti jo tuttuja kaikille, jotka kutsuvat itseään feministeiksi, niin paljon niistä on kirjoitettu mediassa. (Tässä muutama esimerkki: poikien ja tyttöjen värit, naisten vähyys johtajan paikoilla, palkkaerot, tasa-arvo työelämässä, sukunimivalinnat.) Parhaiten kirja sopiikin ihmisille, jotka ovat vasta juuri tutustumassa feminismiin, ja heille näiden aiheiden kokoaminen yksiin kansiin on varmasti ajatuksia herättävä lukukokemus.



Aloitin kirjan lukemisen innostuneena, mutta intoni lopahti loppua kohden, kun tajusin, että kirja ei esittele juurikaan feministisiä teorioita, saati kannusta todella kyseenalaistamaan totuttuja ajatusmalleja. Monet asiat mainitaan todella lyhyesti, kuten homoseksuaalisuus kappaleessa "Kaikki eivät ole heteroita". Valitettavasti loppukirjan ajan kaikki ovat heteroita, eikä heteronormatiivisuutta kyseenalaisteta mitenkään. Muutenkin intersektionaalinen näkökulma puuttuu kokonaan, ja etuoikeutetussa asemassa olevat naiset on nostettu keskiöön.



Ehkä odotin liikaa kirjalta, joka selvästi on suunnattu vasta-alkajille. Feminismiä pidempään pohtineille kirjassa ei ole juurikaan mitään uutta. Kirja on kuitenkin helppolukuinen, ja sen voikin lukea ihan vain miellyttävän lukukokemuksen takia. Pidin kovasti eri ihmisten tarinoista siitä kuinka heistä tuli feministejä. Rosa Meriläisen ja Liisa Huhdan edellinen kirja, Kilttien kapina, on myös hyvä, suosittelen lämpimästi sitä.… (mais)